Kesäterkut

Tänään oli ihana ilma ja puistossa oli niin ihana kukkaloisto, että päätimme järjestää pienen kuvaustuokion :) Mallina toimi tietenkin Kaapo, Vaasan suloisin kesäpuudeli <3

Kuulumisia

Huh huh, viime kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt aikaa, ja tällä välillä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Tässä siis sepitykset Kaapon kuulumisista :)

Vierailuja 

Kuluneiden viikkojen aikana ollaan muun muassa vierailtu Kaapon kanssa ystäviemme luona. Ystäväpariskunta A omistaa Parsonterrierinarttu Miinan sekä sekarotuisen, kuitenkin hätkähdyttävän paljon puhdasrotuista suursnautseria muistuttavan Remu-pojan. Kaapo tulee molempien kanssa pääosin hyvin toimeen - ainoastaan Miinan satunnainen pomottelu tai Remun koosta johtuva, ehkä "hieman" liian raju leikkiinhaasto saattavat joskus hieman ärsyttää Kaapoa.

Pariskunta B sen sijaan omistaa kaksi kissaa, jotka eivät toistaiseksi ole Kaapon kanssa ystävystyneet. Kaapo on tottunut kissoihin, sillä vanhempieni luona on niitä peräti kaksin kappalein, joten poju osaa käyttäytyä hyvin hienosti viiksiniekkojen seurassa. Kotiväen kissat kyllä ovat tottuneet Kaapoon (vaikka eivät ihan bestiksiä olekaan), mutta jostain syystä nämä kavereiden kisut eivät oikein tykkää päästää Kaapoa lähelleen.. No, toisaalta on hyvä, että Kaapo tottuu myös kissoihin, jotka eivät kaipaa koiraseuraa.

Serkkuni perheineen taas omistaa kääpiöpinseri Saisan sekä Welsh Gorgi-pentu Lempin. Lempi on ihan pieni vasta, mutta aivan upean luonteen omaava pikkutypy! Kaapo, Lempi ja Saisa tulevat kaikki erittäin hyvin toimeen siitäkin huolimatta, että Lempin otteet ovat pennulle ominaisesti välillä hiukan turhan päällekäyviä (leikkimielessä, tietenkin). Minusta on vain mukavaa, että Kaapo tutustuu useisiin erilaisiin koiriin (ja kissoihin!), toki rajansa kaikella. Jos kemiat eivät mätsää, niin ei sitä väkisin tarvitse yrittää..


Hyökkäys koirapuistossa

Vierailujen lisäksi olemme käyneet säännöllisesti läheisessä koirapuistossa. Viime viikolla siellä sattui ikävä juttu, sillä Kaapo sai kimppuunsa jackrusselin terrierin. Minulla oli kova työ suojella Kaapoa, sillä terrieri hyppi meitä vasten ja näykki sekä minua että Kaapoa. Hyökkääjä sai kolme kertaa otteen Kaaposta, kunnes kolmannella kerralla (VASTA!!!!) omistaja älysi tulla väliin auttamaan. Tässä vaiheessa Kaapo makasi maassa huutaen terrierin niskaotteessa ja minä tungin sormeni terrierin suuhun avaten purennan, jotta sain Kaapon irti. Omistaja oli kyllä todella tahditon, sillä tämä ei missään vaiheessa komentanut koiraansa ja tuo apuuntulokin tapahtui mielestäni aivan liian myöhäisessä vaiheessa. Kun sitten viimein sain Kaapon irti, huomasin helpotuksekseni, että mistään ei valu verta. Iho ei ollut mennyt rikki, mutta koira oli yltäpäältä kuolassa ja hiekassa ja tärisi pelosta/säikähdyksestä.

Olen usein aina ajatellut mitä tekisin, jos tällainen tilanne tulisi eteen, mutta tämä tapahtuma todisti, ettei mitään voi niin valmiiksi suunnitella.. Esimerkiksi usein ajatuksissa olleet "Potkaisisin hyökkääjää/Huutaisin/Haistattelisin passiiviselle omistajalle/jne" eivät tuolloin tulleet kyseeseen. Tilanteen ollessa päällä mielessä pyöri vain kiinteästi ajatus siitä, että Kaapo on saatava hampaiden ulottumattomiin. Potkut sen sijaan olisivat hyvin helposti osuneet itse Kaapoonkin. Kun tilanne oli ohi, en järkytykseltäni saanut juuri yhtäkään sanaa suustani - Sain kaottua vain "Taidettiin selvitä säikähdyksellä", kun terrierin omistaja kysyi, miten kävi. Älysi hän sentään sen verran kysyä...

Pahin pelkoni tämän tapahtuman jälkeen oli ajatus siitä, että Kaapo olisi saanut kammon puistoa kohtaa. Tämä kun on ollut lenkkiemme kohokohta jo ikuisuuden. Pelkoni osoittautui kuitenkin täysin turhaksi, sillä pari päivää myöhemmin vierailimme puistossa jälleen, eikä Kaapolla ollut mitään ongelmia hengailla muiden koirien kanssa :) Puistossa oli vieläpä useita eri koiria samalla kertaa, ja kaikkien kanssa tultiin toimeen erinomaisesti. Ja tuo koti-koirapuistoväli tallottiin ihan yhtä suurella innolla ja mielenkiinnolla kuin aina ennenkin ;) Ihana, rakas ja rohkea Kaapomme <3

Punkkitipat

Sain viimeinkin aikaiseksi ostaa Kaapolle punkkitipat. Apteekin tädit toivat eteeni lukuisia eri vaihtoehtoja, mutta mikään niistä ei mielestäni ollut sama, mikä meillä viime kesänä oli käytössä... Valitsin lopulta 2-10 kg kokoisille koirille tarkoitetut Frontline Comp -tipat. Kotona pienen googlailun jälkeen löysin viime kesän tipat: Bayvantic Vet.. Onneksi nuo ostamani tipat kuitenkin tepsivät samoihin punkkeihin ym. lajeihin, muuten olisi harmittanut. Eikä noiden hajukaan ollut yhtään sen voimakkaampi kuin Bayvanticin :)

Punkkeja vastaan noiden Frontline Comp -tippojen vaikutus kesti 4 viikkoa, joten tässä on tippoja lähes koko kesäksi (3 pipettiä). Varmaan pitäisi vielä elokuussa ostaa yksi paketti, niin saadaan suoja loppukesääkin varten kuntoon.

Kasvattaja kylässä

Eilen meillä oli jännittävä päivä, kun Kaapon kasvattaja, Sari, kävi siskonsa kanssa meillä kylässä. Sarin ja Kaapon viime tapaamisesta olikin sitten ehtinyt kulua jo reilu vuosi, ja eipä tuo Kaapo kamalasti näyttänyt mitään tunnistamisen merkkejä. Sen sijaan poitsu käyttäytyi ihan niin kuin "pelkäsinkin", eli haukahteli muutamaan otteeseen, ujosteli, perääntyi jos vieraat yritti koskea ja oleskeli jännittyneesti lähelläni haukahtaen äkkinäisiä liikkeitä tai ääniä. Vasta sitten, kun annoin Sarille makupalapussin käteen, Kaapo alkoi olla vähän rentoutuneempi. Se heilutteli häntää ja haki varovasti (siis hyyyyyyvin varovasti) makupalat Sarin läheltä.

Kaapon ujous tulee aina erityisesti esiin tämmöisissä tilanteissa, kun pieneen tilaan (olohuone) - ja nimenomaan omaan tilaan - tulee monta vierasta kerralla. Esimerkiksi koirapuistossa Kaapo käyttäytyy kuin kuka tahansa muukin koira, vaikka puisto olisi täynnä vieraita ihmisiä. Päällepäin ujous ei tuolloin näy yhtään, ja Kaapo saattaa jopa muiden koirien mukana hakea vierailta ihmisiltä makupaloja ja muutenkin käydä haistelemassa (ei silti pidä kosketuksesta). :)

Pohdittiinkin Sarin kanssa, että Kaapo kai vain sattuu olemaan ujo yksilö - tuota ujoutta kun on ollut hyvin vaikea kitkeä pois, vaikka kuinka kulkisi vieraiden luona ja toisi vieraita kylään. Eikä koskaan olla Kaapoa väkisin yritetty vieraiden ääreen tunkea niin, että sille olisi mitään kammoa sen vuoksi syntynyt. Taisipa poju aikalailla meitäkin ujostella, kun aikanaan se kotiin haettiin.. Onneksi Kaapon ujoudesta on ollut meille enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä se käyttäytyy hyvin rauhallisesti, kun kyläilemme. Koko suvun mielilause Kaaposta onkin aina "Voi kun se Kaapo on niin ihana, kun se on niin rauhallinen (ELI UJO!) ja kiltti, ei ollenkaan riehu ja hypi päälle" :)

---

Tuo mainitsemani muiden koirien rohkaiseva vaikutus Kaapoon on vain ruokkinut jo ennestäänkin mielessäni vellonutta koirakuumetta. Itseni tekisi kovasti mieli hankkia Kaapolle kaveri (ollut alusta saakka mielessä, että ainakin yksi villis vielä hankittaisiin), ja olisihan se hienoa, jos Kaapon "pikkuveli tai -sisko" sitten tekisi Kaapostakin vähän rohkeamman. Toki pitää sitten valita hyvin sosiaalinen pentu ja varoa, ettei pentu yhtäkkiä otakin mallia Kaapon ujoilusta.

Vieraiden lähdettyä se Sarin tuoma tuliaislelukin alkoi kiinnostamaan ;)

Viikonloppu

Vietettiin pitkästä aikaa viikonloppua kotona Vaasassa, ja sen kunniaksi päätettiin lähteä käymään Raippaluodossa. Alunperin ideana oli, että tehtäisiin siellä maastoon pieni retki, mutta ilma oli auringosta huolimatta niin kylmä ja tuulinen, että päätettiin vain käydä katselemassa hiukan maisemia ja ajelemassa lähistöllä. Kaapoa ei tietenkään pikku puhurit haitanneet, emäntä ja isäntä sen sijaan hytisivät kylmästä ;)

Kaapon etujalat näyttää käyriltä, mutta johtuu vain hassusta asennosta :)

Retken jälkeen piti tutkia Kaapo punkkien varalta, niitä kun kuulemma jo löytyy koirista.. Pitäisi hakea apteekista samaiset punkkitipat, jotka meillä oli käytössä viime kesänä - koko kesän punkkisaldo oli meidän kohdalla pyöreä nolla, joten kaiketi tepsivät :) Tipat eivät edes haisseet kovin voimakkaalle eivätkä aiheuttaneet Kaapolle minkäänlaisia iho- tms. ongelmia. Harmi, kun en muista enää niiden merkkiä.. Tunnistan kyllä paketin, kun sen näen.

Facebookin Villakoirat-foorumilla jo varoiteltiin kyykäärmeistäkin, toivottavasti ei osu eteen semmoisia tänä(kään) kesänä. Hirvittää ajatuskin, että pikkuinen puudeli saisi pureman. Tähän saakka ollaan varauduttu niihin vain siten, että mökkeillessä ollaan otettu selvää, missä sijaitsee lähin eläinlääkäri. Tiedä sitten, voiko paljon enempää tehdäkään.. Tietysti voi katsoa hiukan tarkemmin, mihin päästää koiraansa nuuskimaan..

Kyyn purema

Vappu tuli ja meni

Ja ihan hujauksessa menikin. Tarkoitukseni oli ottaa maanantaina Kaaposta joku hassu vappukuva serpentiinin ja ilmapallojen kera, mutta koska suunnitelmiimme kuului käydä Anssin ja Kaapon kanssa Vaasan vapputorilla, ajattelin ottaa kuvia siellä. Noh, Anssi sitten sairastuikin flunssaan, joten torilla käynti jäi väliin - enkä minä sitten jaksanut sinne yksinäni Kaapon kanssa lähteä. Siinä se Vappu sitten menikin elokuvia katsellen ja lähimaastossa ulkoillen. Kaapo sai riehua koirapuistossa kahden chihuahua-veljeksen kanssa :) Toivottavasti osutaan puistoon myöhemminkin samaan aikaan, tulivat nimittäin hyvin toimeen keskenään ja leikkiä oli hauska katsoa.

Kännykkäkamera + hurjastelevat koirat = epäselvä kuva :/

Itselläni oli tänään erittäin epämiellyttävä päivä töissä, sillä työparini (ja perehdyttäjäni, olen vielä uusi tässä työpaikassa) oli kipeä ja yksinäni en siellä vielä juuri mitään osannut tehdä. Koko päivän oli kamala jännitys päällä ja kun kello löi neljä, huokaisin syvään helpotuksesta. Koska kuitenkin selvisin päivästä (toivottavasti myös huomisesta!), ajattelin tämän illan rentoutua Kaapon kanssa touhuten ja lepäillen. Mikä sen parempi mielenpiristäjä kuin hellimistuokio pikku puudelin kanssa? ;)

Aijoo, kotiin tullessa täällä oli muuten melkoinen ylläri odottamassa: meidän kohta 2-vee ja sisäsiisti poju oli nimittäin päästänyt KAKAN olkkariin! Voipi olla, että syy oli tällä kertaa emännässä, sillä eilisillan ruoka annettiin normaalia myöhemmin iltasella... Pitää seurata tilannetta.

Jännitystä ilmassa...

Tällä hetkellä emäntää jännittää.. Kaapo lähti nimittäin juuri äsken lenkille vanhempieni kanssa, ja tämähän on ujolle poitsulle erittäin omituinen tilanne. Tiedetään kokemuksesta, että Kaapo on varmasti alkumatkan melko vastahakoinen, kun minä ja Anssi kadotaan näköpiiristä.

Toisaalta olen huomannut, että Kaapo on ottanut Miisan (pikkusiskoni) "omakseen" paljon nopeammin juuri siksi, että Miisa on tämän kanssa eniten meidän lisäksi touhaillutkin: käynyt lenkillä, heitellyt palloa jne. Ehkä siis tämä kauniin iltapäivän lenkki vanhempieni seurassa auttaa Kaapoa hyväksymään paremmin myös heidät ;)

Ojeistukseksi matkalle annoin vain sen, että flexi pidetään lyhyenä maantiellä (ja toki myös pikkuteillä aina liikkuvien autojen lähellä), ja mikäli Kaapo jostain syystä siirtyy taluttajan oikealle puolelle, tulee tämä siirtää takaisin tien reunaan takakautta (selän takaa). Kaapo tuntuu aina panikoivan - siis jopa minun ja Anssin kanssa - tilannetta, jossa sen pitäisi lyhyen hihnan kanssa siirtyä aivan meidän edestä takaisin reunaan. Ehkä sille tulee tunne, että sen päälle tallotaan?

Kaapo kulkee lenkillä pääsääntöisesti hyvin nätisti, mutta tietyt pätkät (esimerkiksi Vaasassa väli koti-koirapuisto) se saattaa olla kovinkin itsepäisesti vetämässä. Flexi on melko tuore ostos, mutta toistaiseksi olen ollut siihen vain tyytyväinen. Tuo ns. "vetomatkakin" on muuttunut taluttajalle nautinnollisemmaksi - Kaapo kun ei edes vetäessään kulje paria kolmea metriä enempää taluttajan edellä. Toisin sanoen flexin kanssa vetäminen on loppunut.

Olen hyvin tietoinen noista eri koulukunnista, joista jonkin mukaan flexi on erittäin huono talutin (sallii pienehkön "vedon" koko ajan), mutta nyt täytyy omaksi häpeäksi ja mukavuudeksi tunnustaa, että meillä se on tehnyt lenkeistä hyvin paljon mukavampia. Nykyään Kaapo kulkee nätisti joko vierellä tai 1-1,5 m edellä, lukuunottamatta tuota koti-koirapuistoväliä, jolla se on niin innoissaan, että saattaa tassutella jopa koko flexin pituudelta edellä (kuitenkaan vetämättä).

Muutenkin tuntuu, että tuo vetämisen lopettaminen on ollut hyvin haastavaa kouluttaa! Ollaan kokeiltu muun muassa

a) kääntymistä eri suuntaan vetämisen alettua,

b) pysähtymistä vetämisen alettua,

c) pysähtymistä ja odotusta, kunnes koira palaa viereen vetämisen alettua jne.

Jokaisen kohdalla tuntuu, että Kaapo ei oppinut yhdistämään syy-seurausta. Minusta tuntuu, että se oppi asian näin: "Kun pysähdytään, se tarkoittaa, että pitää mennä emännän viereen" - eikä "Koska vedän, pysähdytään ja joudun mennä emännän viereen" jne. Kaapo nimittäin osasi varsin hyvin pysähtyä meidän kanssa ja tulla viereen, mutta samantien vetäminen alkoi uudelleen jne.

Täytyy siis vain todeta, että onneksi Kaapo kulkee nätisti 90 % lenkeistä! :D (Vinkkejä saa silti antaa tuon 10 % kitkemiseksi - tosin flexi taisi olla meiltä luovuttamista tarkoittava ele... *häpeää*)

Käpyjahti

Kaapolla kävi tuuri ja pesupäivä siirtyi huomiseen, sillä itselläni meni suunnitellusta poiketen koko päivä koulutehtävien parissa. Sitten olikin aika lähteä Kauhajoelle moikkaamaan sukulaisia ja tuttavia. Perille päästyä Kaapo oli yhtä innoissaan kuin aina, täällä nimittäin on iso puutarha, jossa kirmailla ja sokerina kakun päällä vielä lukuisia pikkukäpyjä noudettavana ;)

Puistovisiitti

Käytiin tänään koirapuistossa - tosin seuraa sieltä ei löytynyt. Lieneekö syy siinä, että ulkona satoi ja sää oli muutenkin masentava ja harmaa. Eikä edes muistettu kurahaalareita! Ennen lähtöä en nimittäin tajunnut siellä satavan ja ulos astuttua ei enää tehnyt mieli palata sisälle pukemaan... No, huomenna on joka tapauksessa Kaapon pesupäivä. 

Taustalla houkuttelevan kurainen puistoalue...

Pesupäivän kunniaksi saadaan testaukseen myös uusi trimmauspöytä, jonka tilasin pari viikkoa sitten Peten koiratarvikkeesta. Enkä siis todellakaan ole mikään ammattilainen alalla, mutta selkäparkaani sääliten päätin, että nyt riitti parin tunnin lattialla-selkä-kumarassa-operaatiot. Koska emme käy näyttelyissä (Kaapolla on alapurenta, eikä emännältä löydy intoa moiseen) ja opiskelijan budjetti on suhteellisen pieni, olen sitkeästi alusta alkaen trimmaillut poitsua itse. Täysin kotitrimmissä siis ollaan, ja olen tyytyväinen tulokseen niin kauan kuin pojan tunnistaa koiraksi ja turkki on takuton! :)

Kivien valtias :)

Kaapo - PART 2

No niin, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin :)

4. Kaapo ei ole mikään tyypillinen, nirso puudelipoika. Tälle puudelille nimittäin maistuu kaikki! Erityisiä herkkuja ovat kurkku ja porkkana, jotka kelpaavatkin hyvin koulutusnameiksi. Eipä pääse kilot kertymään :) Vaikka nirsoilu ei ole koskaan ollut meillä ongelma, Kaapo on silti melko pienikokoinen. Säkää on arviolta noin 29-30 cm (kotimittaus huonolla mittanauhalla :D) ja painoa vain noin 3,2 kg. Sitä varmasti voisi olla hiukan enemmänkin, mutta eipä se näytä nousevan vaikka kuinka ruokkisi. Kaapon ruokavalioon kuuluu koirapuuro (jauhelihapohjainen) kerran päivässä sekä raksut, joita on tarjolla koko ajan. Joskus Kaapo saa myös kalaa, piimää, raejuustoa jne. Jos annoskokoja suurentaa, Kaapo jättää aina sen lisätyn osuuden syömättä. Koska poitsu on kuitenkin hyvin energinen ja lihasta löytyy, emme ole tuosta painosta olleet sen koommin huolissaan :)

5. Kaapolla on pari hassua (ja meistä hiukan ärsyttävää) tapaa. Kun lähdemme pois kotoa, joudumme jättämään pyykkitelineen suljetun oven taakse. Mikäli tämä unohtuu, löydämme kotiintullessamme kaikki telineellä kuivumassa roikkuneet vaatteet ympäri asuntoa levitettynä :) Kaapo ei koskaan järsi vaatteita, nyppii ne vain alas telineeltä ja kuljettaa jonnekin.

Myös vessan ovi on muistettava sulkea, sillä vessapaperirullan silppuaminen on Kaaposta todella mukavaa. Ainakin tämä oli tapana joskus nuorempana, emmekä ole vanhemmiten uskaltaneet kokeilla, josko vielä jatkuu... Kotona ollessamme Kaapo ei koskaan harrasta pahantekoa, joten kaiketi nuo johtuvat jonkin sortin tylsistymisestä? Onneksi noilta vältytään sillä oven kiinni laittamisella - muita pahoja Kaapo ei ole koskaan tehnyt, vaikka sen yksinollessa mahdollisuuksia olisikin tarjolla lukuisia :)

6. Ujoutensa takana Kaapo on lopulta maailman kultaisin pikkupuudeli: se rakastaa huomiota, osoittaa hellyyttä ja kiintymystä joka päivä :) Aamuisin, töistä/koulusta palatessa ja nukkumaan mennessä Kaapo muistaa aina lukuisilla pusuilla ja hännänheilutuksilla. Se jaksaa aina olla yhtä iloinen, mikä saa murjottavankin emännän/isännän hyvälle tuulelle ;) Päivääkään ei ole tarvinnut katua villakoiran hankintaa.

Kaapo - PART 1

Alkuun voisin kertoa hieman enemmän Kaaposta ja meidän normaaleista päivistä - me kun ei harrasteta näyttelyitä eikä sen koommin muitakaan "koiralajeja". Sen sijaan touhaillaan muuten paljon yhdessä: ulkoillaan, käydään ystävien ja sukulaisten luona ja harjoitellaan erilaisia temppuja tai leikitään. Tässä siis hiukan faktoja blogin tähdestä :)

1. Kaapo alias "Palosaaren punainen alistaja" voi olla pieni, mutta puolensa hän kyllä osaa pitää ;) Kaapo tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa kokoon katsomatta, mutta päälle hyppimistä hän ei siedä - ainakana isommilta koirilta. Kaiketi poitsu itsekin tajuaa, että sellainen leikki on pikkuiselle villikselle melko vaarallista. Kaapo ilmoittaa heti, että "Back off!", kun ei tykkää toisen koiran hyppimisestä. Tämä ollaan myös sallittu, sillä meistä on hyvä ettei Kaapo anna isompien ja painavampien koirien hyppiä päälle. Turhista syistä murisemista/haukkumista ei siedetä, mutta eipä Kaapo sellaista juuri harrastakaan.

Palosaaren punainen alistaja on meidän vitsillä keksimä lempinimi Kaapolle, sillä Kaapolla on hiukan taipumusta pyrkiä alistamaan kaikki itsensä kokoiset tai pienemmät, rauhalliset koirat ;) Onneksi tämä toiminto kohdistuu ainoastaan koiriin, meitä se ei koskaan ole yrittänyt pomotella.

2. Kaapo, kuten varmasti villikset yleensäkin, on todella nopea oppimaan uusia asioita. Se osaa lukuisia peruskäskyjä, kuten istu, anna tassua, maahan, paikka jne. Lisäksi se osaa esimerkiksi kiertää jalkojemme välistä kahdeksikon muotoa (mikäli ymmärrätte, mitä yritän sanoa), "kuolla" kun sitä osoittaa ns. kämmenpyssyllä (tämä ns. kuolema ei tosin ole kovin uskottava, sillä koko koira hytkyy selällään kun häntä heiluu), hypätä käskystä jalkojeni yli (kun istun maassa), "tanssia" kahdella jalalla sekä useita muita pikkutemppuja. Ongelmana onkin lähinnä se, että itseltä alkaa mielikuvitus loppumaan näiden temppujen keksimiseen :) Ehdotuksia otetaan vastaan!

3. Kaapo on hyvin ujo. Kun Kaapo muutti meille kaupunkiin (ei sentään keskustaan), oli tämä melkoinen muutos verrattuna kasvattajan luona vallitseviin ihaniin maalaismaisemiin. Jokainen ohi ajava auto, leikkipuistoista kuuluva mekkala, vastaantulevat ihmiset ja jopa vieraat koirat saivat pennun tärisemään pelosta. Pikku hiljaa totutellen ja tutustuen lenkit alkoivatkin muuttua odotetuiksi ja mukaviksi reissuiksi - enää Kaapo ei ole moksiskaan edes ohitse menevästä ja huutavasta hälytysajoneuvosta saati vieraista koirista :)

Ainut, mikä on jäänyt jäljelle, on ujous vieraita ihmisiä kohtaan. Nyt kuluneen vuoden aikana tuo ujous on hiukan helpottanut. Esimerkiksi koirapuistossa (avara "no man's land") Kaapo kulkee muiden koirien mukana ja haistelee niiden omistajia häntä heiluen, mutta ei juuri koskaan anna koskea itseensä. Tämä on omalla tavallaan hyvä asia: esimerkiksi mummini on täysin rakastunut Kaapoon, koska tämä on  niin "rauhallinen ja kiltti", vaikka tosiasiassa suurin osa tuosta rauhallisuudesta ja kiltteydestä menee ujouden piikkiin - Kaapo kun ei riehu ja hypi vasten vieraita ihmisiä jne. Olisi kuitenkin mukavampi esimerkiksi jättää Kaapo hoitoon lomareissujen ajaksi tms. niin, ettei koira ole ihan hullun stressaantunut vieraista ihmisistä. Onneksi Kaapo on sen verran tottunut vanhempiini, että siellä hoidossa ollessaan on suhteellisen rentoutunut. Kotona asuva siskoni onkin ainut, jonka syliin Kaapo menee itse ja vapaaehtoisesti siskon sitä pyytäessä :)

Eli jos joku omistaa tai on omistanut ujon puudelin, vinkkejä otetaan vastaan! Miten tuosta pääsisi eroon? Kaapo kyllä tapaa vieraita niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin todella paljon, sillä poitsu on lähes aina meidän mukana vierailuilla jne. Ollaan kyllä siinä mielessä tyytyväisiä edistykseen, että nykyään vierailuilla Kaapo jo kuljeskelee ympäriinsä ja tutkii paikkoja innoissaan ilman, että liimautuu minun tai Anssin kylkeen. Eli ihan OK tämä tilanne jo on tällaisenäänkin, mutta tosiaan olisi mukavaa jos suopuisi vieraisiin ihmisiin nopeammin :)

Ja jotta tästä postauksesta ei tulisi aivan romaanin mittainen, voisin jatkaa joku toinen päivä. Kerron silloin taas lisää! :)

Tervetuloa Kaapon blogiin!

Tämä blogi on perustettu Kaapon, tällä hetkellä noin 1 vuoden ja 8 kuukauden ikäisen kääpiövillakoiran kunniaksi.

Kaapo tuli meille hiukan reilu vuosi sitten, helmikuussa 2011. Poitsu oli tuolloin jo viiden kuukauden ikäinen, joten hiukan normaalin luovutusiän ylitse - hyvinpä hän kuitenkin meille kotiutui ja on nykyään yksi suurimmista rakkauksistani :)

Tarkoituksena on jatkossa kertoa Kaapon touhuista ja elämästä yleensä, toivottavasti myös mahdollisimman paljon kuvilla höystettynä.