Eilen meillä oli jännittävä päivä, kun Kaapon kasvattaja, Sari, kävi siskonsa kanssa meillä kylässä. Sarin ja Kaapon viime tapaamisesta olikin sitten ehtinyt kulua jo reilu vuosi, ja eipä tuo Kaapo kamalasti näyttänyt mitään tunnistamisen merkkejä. Sen sijaan poitsu käyttäytyi ihan niin kuin "pelkäsinkin", eli haukahteli muutamaan otteeseen, ujosteli, perääntyi jos vieraat yritti koskea ja oleskeli jännittyneesti lähelläni haukahtaen äkkinäisiä liikkeitä tai ääniä. Vasta sitten, kun annoin Sarille makupalapussin käteen, Kaapo alkoi olla vähän rentoutuneempi. Se heilutteli häntää ja haki varovasti (siis hyyyyyyvin varovasti) makupalat Sarin läheltä.
Kaapon ujous tulee aina erityisesti esiin tämmöisissä tilanteissa, kun pieneen tilaan (olohuone) - ja nimenomaan omaan tilaan - tulee monta vierasta kerralla. Esimerkiksi koirapuistossa Kaapo käyttäytyy kuin kuka tahansa muukin koira, vaikka puisto olisi täynnä vieraita ihmisiä. Päällepäin ujous ei tuolloin näy yhtään, ja Kaapo saattaa jopa muiden koirien mukana hakea vierailta ihmisiltä makupaloja ja muutenkin käydä haistelemassa (ei silti pidä kosketuksesta). :)
Pohdittiinkin Sarin kanssa, että Kaapo kai vain sattuu olemaan ujo yksilö - tuota ujoutta kun on ollut hyvin vaikea kitkeä pois, vaikka kuinka kulkisi vieraiden luona ja toisi vieraita kylään. Eikä koskaan olla Kaapoa väkisin yritetty vieraiden ääreen tunkea niin, että sille olisi mitään kammoa sen vuoksi syntynyt. Taisipa poju aikalailla meitäkin ujostella, kun aikanaan se kotiin haettiin.. Onneksi Kaapon ujoudesta on ollut meille enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä se käyttäytyy hyvin rauhallisesti, kun kyläilemme. Koko suvun mielilause Kaaposta onkin aina "Voi kun se Kaapo on niin ihana, kun se on niin rauhallinen (ELI UJO!) ja kiltti, ei ollenkaan riehu ja hypi päälle" :)
---
Tuo mainitsemani muiden koirien rohkaiseva vaikutus Kaapoon on vain ruokkinut jo ennestäänkin mielessäni vellonutta koirakuumetta. Itseni tekisi kovasti mieli hankkia Kaapolle kaveri (ollut alusta saakka mielessä, että ainakin yksi villis vielä hankittaisiin), ja olisihan se hienoa, jos Kaapon "pikkuveli tai -sisko" sitten tekisi Kaapostakin vähän rohkeamman. Toki pitää sitten valita hyvin sosiaalinen pentu ja varoa, ettei pentu yhtäkkiä otakin mallia Kaapon ujoilusta.
 |
| Vieraiden lähdettyä se Sarin tuoma tuliaislelukin alkoi kiinnostamaan ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti