Punkkitipat

Sain viimeinkin aikaiseksi ostaa Kaapolle punkkitipat. Apteekin tädit toivat eteeni lukuisia eri vaihtoehtoja, mutta mikään niistä ei mielestäni ollut sama, mikä meillä viime kesänä oli käytössä... Valitsin lopulta 2-10 kg kokoisille koirille tarkoitetut Frontline Comp -tipat. Kotona pienen googlailun jälkeen löysin viime kesän tipat: Bayvantic Vet.. Onneksi nuo ostamani tipat kuitenkin tepsivät samoihin punkkeihin ym. lajeihin, muuten olisi harmittanut. Eikä noiden hajukaan ollut yhtään sen voimakkaampi kuin Bayvanticin :)

Punkkeja vastaan noiden Frontline Comp -tippojen vaikutus kesti 4 viikkoa, joten tässä on tippoja lähes koko kesäksi (3 pipettiä). Varmaan pitäisi vielä elokuussa ostaa yksi paketti, niin saadaan suoja loppukesääkin varten kuntoon.

Kasvattaja kylässä

Eilen meillä oli jännittävä päivä, kun Kaapon kasvattaja, Sari, kävi siskonsa kanssa meillä kylässä. Sarin ja Kaapon viime tapaamisesta olikin sitten ehtinyt kulua jo reilu vuosi, ja eipä tuo Kaapo kamalasti näyttänyt mitään tunnistamisen merkkejä. Sen sijaan poitsu käyttäytyi ihan niin kuin "pelkäsinkin", eli haukahteli muutamaan otteeseen, ujosteli, perääntyi jos vieraat yritti koskea ja oleskeli jännittyneesti lähelläni haukahtaen äkkinäisiä liikkeitä tai ääniä. Vasta sitten, kun annoin Sarille makupalapussin käteen, Kaapo alkoi olla vähän rentoutuneempi. Se heilutteli häntää ja haki varovasti (siis hyyyyyyvin varovasti) makupalat Sarin läheltä.

Kaapon ujous tulee aina erityisesti esiin tämmöisissä tilanteissa, kun pieneen tilaan (olohuone) - ja nimenomaan omaan tilaan - tulee monta vierasta kerralla. Esimerkiksi koirapuistossa Kaapo käyttäytyy kuin kuka tahansa muukin koira, vaikka puisto olisi täynnä vieraita ihmisiä. Päällepäin ujous ei tuolloin näy yhtään, ja Kaapo saattaa jopa muiden koirien mukana hakea vierailta ihmisiltä makupaloja ja muutenkin käydä haistelemassa (ei silti pidä kosketuksesta). :)

Pohdittiinkin Sarin kanssa, että Kaapo kai vain sattuu olemaan ujo yksilö - tuota ujoutta kun on ollut hyvin vaikea kitkeä pois, vaikka kuinka kulkisi vieraiden luona ja toisi vieraita kylään. Eikä koskaan olla Kaapoa väkisin yritetty vieraiden ääreen tunkea niin, että sille olisi mitään kammoa sen vuoksi syntynyt. Taisipa poju aikalailla meitäkin ujostella, kun aikanaan se kotiin haettiin.. Onneksi Kaapon ujoudesta on ollut meille enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä se käyttäytyy hyvin rauhallisesti, kun kyläilemme. Koko suvun mielilause Kaaposta onkin aina "Voi kun se Kaapo on niin ihana, kun se on niin rauhallinen (ELI UJO!) ja kiltti, ei ollenkaan riehu ja hypi päälle" :)

---

Tuo mainitsemani muiden koirien rohkaiseva vaikutus Kaapoon on vain ruokkinut jo ennestäänkin mielessäni vellonutta koirakuumetta. Itseni tekisi kovasti mieli hankkia Kaapolle kaveri (ollut alusta saakka mielessä, että ainakin yksi villis vielä hankittaisiin), ja olisihan se hienoa, jos Kaapon "pikkuveli tai -sisko" sitten tekisi Kaapostakin vähän rohkeamman. Toki pitää sitten valita hyvin sosiaalinen pentu ja varoa, ettei pentu yhtäkkiä otakin mallia Kaapon ujoilusta.

Vieraiden lähdettyä se Sarin tuoma tuliaislelukin alkoi kiinnostamaan ;)

Viikonloppu

Vietettiin pitkästä aikaa viikonloppua kotona Vaasassa, ja sen kunniaksi päätettiin lähteä käymään Raippaluodossa. Alunperin ideana oli, että tehtäisiin siellä maastoon pieni retki, mutta ilma oli auringosta huolimatta niin kylmä ja tuulinen, että päätettiin vain käydä katselemassa hiukan maisemia ja ajelemassa lähistöllä. Kaapoa ei tietenkään pikku puhurit haitanneet, emäntä ja isäntä sen sijaan hytisivät kylmästä ;)

Kaapon etujalat näyttää käyriltä, mutta johtuu vain hassusta asennosta :)

Retken jälkeen piti tutkia Kaapo punkkien varalta, niitä kun kuulemma jo löytyy koirista.. Pitäisi hakea apteekista samaiset punkkitipat, jotka meillä oli käytössä viime kesänä - koko kesän punkkisaldo oli meidän kohdalla pyöreä nolla, joten kaiketi tepsivät :) Tipat eivät edes haisseet kovin voimakkaalle eivätkä aiheuttaneet Kaapolle minkäänlaisia iho- tms. ongelmia. Harmi, kun en muista enää niiden merkkiä.. Tunnistan kyllä paketin, kun sen näen.

Facebookin Villakoirat-foorumilla jo varoiteltiin kyykäärmeistäkin, toivottavasti ei osu eteen semmoisia tänä(kään) kesänä. Hirvittää ajatuskin, että pikkuinen puudeli saisi pureman. Tähän saakka ollaan varauduttu niihin vain siten, että mökkeillessä ollaan otettu selvää, missä sijaitsee lähin eläinlääkäri. Tiedä sitten, voiko paljon enempää tehdäkään.. Tietysti voi katsoa hiukan tarkemmin, mihin päästää koiraansa nuuskimaan..

Kyyn purema

Vappu tuli ja meni

Ja ihan hujauksessa menikin. Tarkoitukseni oli ottaa maanantaina Kaaposta joku hassu vappukuva serpentiinin ja ilmapallojen kera, mutta koska suunnitelmiimme kuului käydä Anssin ja Kaapon kanssa Vaasan vapputorilla, ajattelin ottaa kuvia siellä. Noh, Anssi sitten sairastuikin flunssaan, joten torilla käynti jäi väliin - enkä minä sitten jaksanut sinne yksinäni Kaapon kanssa lähteä. Siinä se Vappu sitten menikin elokuvia katsellen ja lähimaastossa ulkoillen. Kaapo sai riehua koirapuistossa kahden chihuahua-veljeksen kanssa :) Toivottavasti osutaan puistoon myöhemminkin samaan aikaan, tulivat nimittäin hyvin toimeen keskenään ja leikkiä oli hauska katsoa.

Kännykkäkamera + hurjastelevat koirat = epäselvä kuva :/

Itselläni oli tänään erittäin epämiellyttävä päivä töissä, sillä työparini (ja perehdyttäjäni, olen vielä uusi tässä työpaikassa) oli kipeä ja yksinäni en siellä vielä juuri mitään osannut tehdä. Koko päivän oli kamala jännitys päällä ja kun kello löi neljä, huokaisin syvään helpotuksesta. Koska kuitenkin selvisin päivästä (toivottavasti myös huomisesta!), ajattelin tämän illan rentoutua Kaapon kanssa touhuten ja lepäillen. Mikä sen parempi mielenpiristäjä kuin hellimistuokio pikku puudelin kanssa? ;)

Aijoo, kotiin tullessa täällä oli muuten melkoinen ylläri odottamassa: meidän kohta 2-vee ja sisäsiisti poju oli nimittäin päästänyt KAKAN olkkariin! Voipi olla, että syy oli tällä kertaa emännässä, sillä eilisillan ruoka annettiin normaalia myöhemmin iltasella... Pitää seurata tilannetta.