Kaapo - PART 2

No niin, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin :)

4. Kaapo ei ole mikään tyypillinen, nirso puudelipoika. Tälle puudelille nimittäin maistuu kaikki! Erityisiä herkkuja ovat kurkku ja porkkana, jotka kelpaavatkin hyvin koulutusnameiksi. Eipä pääse kilot kertymään :) Vaikka nirsoilu ei ole koskaan ollut meillä ongelma, Kaapo on silti melko pienikokoinen. Säkää on arviolta noin 29-30 cm (kotimittaus huonolla mittanauhalla :D) ja painoa vain noin 3,2 kg. Sitä varmasti voisi olla hiukan enemmänkin, mutta eipä se näytä nousevan vaikka kuinka ruokkisi. Kaapon ruokavalioon kuuluu koirapuuro (jauhelihapohjainen) kerran päivässä sekä raksut, joita on tarjolla koko ajan. Joskus Kaapo saa myös kalaa, piimää, raejuustoa jne. Jos annoskokoja suurentaa, Kaapo jättää aina sen lisätyn osuuden syömättä. Koska poitsu on kuitenkin hyvin energinen ja lihasta löytyy, emme ole tuosta painosta olleet sen koommin huolissaan :)

5. Kaapolla on pari hassua (ja meistä hiukan ärsyttävää) tapaa. Kun lähdemme pois kotoa, joudumme jättämään pyykkitelineen suljetun oven taakse. Mikäli tämä unohtuu, löydämme kotiintullessamme kaikki telineellä kuivumassa roikkuneet vaatteet ympäri asuntoa levitettynä :) Kaapo ei koskaan järsi vaatteita, nyppii ne vain alas telineeltä ja kuljettaa jonnekin.

Myös vessan ovi on muistettava sulkea, sillä vessapaperirullan silppuaminen on Kaaposta todella mukavaa. Ainakin tämä oli tapana joskus nuorempana, emmekä ole vanhemmiten uskaltaneet kokeilla, josko vielä jatkuu... Kotona ollessamme Kaapo ei koskaan harrasta pahantekoa, joten kaiketi nuo johtuvat jonkin sortin tylsistymisestä? Onneksi noilta vältytään sillä oven kiinni laittamisella - muita pahoja Kaapo ei ole koskaan tehnyt, vaikka sen yksinollessa mahdollisuuksia olisikin tarjolla lukuisia :)

6. Ujoutensa takana Kaapo on lopulta maailman kultaisin pikkupuudeli: se rakastaa huomiota, osoittaa hellyyttä ja kiintymystä joka päivä :) Aamuisin, töistä/koulusta palatessa ja nukkumaan mennessä Kaapo muistaa aina lukuisilla pusuilla ja hännänheilutuksilla. Se jaksaa aina olla yhtä iloinen, mikä saa murjottavankin emännän/isännän hyvälle tuulelle ;) Päivääkään ei ole tarvinnut katua villakoiran hankintaa.