Alkuun voisin kertoa hieman enemmän Kaaposta ja meidän normaaleista päivistä - me kun ei harrasteta näyttelyitä eikä sen koommin muitakaan "koiralajeja". Sen sijaan touhaillaan muuten paljon yhdessä: ulkoillaan, käydään ystävien ja sukulaisten luona ja harjoitellaan erilaisia temppuja tai leikitään. Tässä siis hiukan faktoja blogin tähdestä :)
1. Kaapo alias "Palosaaren punainen alistaja" voi olla pieni, mutta puolensa hän kyllä osaa pitää ;) Kaapo tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa kokoon katsomatta, mutta päälle hyppimistä hän ei siedä - ainakana isommilta koirilta. Kaiketi poitsu itsekin tajuaa, että sellainen leikki on pikkuiselle villikselle melko vaarallista. Kaapo ilmoittaa heti, että "Back off!", kun ei tykkää toisen koiran hyppimisestä. Tämä ollaan myös sallittu, sillä meistä on hyvä ettei Kaapo anna isompien ja painavampien koirien hyppiä päälle. Turhista syistä murisemista/haukkumista ei siedetä, mutta eipä Kaapo sellaista juuri harrastakaan.
Palosaaren punainen alistaja on meidän vitsillä keksimä lempinimi Kaapolle, sillä Kaapolla on hiukan taipumusta pyrkiä alistamaan kaikki itsensä kokoiset tai pienemmät, rauhalliset koirat ;) Onneksi tämä toiminto kohdistuu ainoastaan koiriin, meitä se ei koskaan ole yrittänyt pomotella.
2. Kaapo, kuten varmasti villikset yleensäkin, on todella nopea oppimaan uusia asioita. Se osaa lukuisia peruskäskyjä, kuten istu, anna tassua, maahan, paikka jne. Lisäksi se osaa esimerkiksi kiertää jalkojemme välistä kahdeksikon muotoa (mikäli ymmärrätte, mitä yritän sanoa), "kuolla" kun sitä osoittaa ns. kämmenpyssyllä (tämä ns. kuolema ei tosin ole kovin uskottava, sillä koko koira hytkyy selällään kun häntä heiluu), hypätä käskystä jalkojeni yli (kun istun maassa), "tanssia" kahdella jalalla sekä useita muita pikkutemppuja. Ongelmana onkin lähinnä se, että itseltä alkaa mielikuvitus loppumaan näiden temppujen keksimiseen :) Ehdotuksia otetaan vastaan!
3. Kaapo on hyvin ujo. Kun Kaapo muutti meille kaupunkiin (ei sentään keskustaan), oli tämä melkoinen muutos verrattuna kasvattajan luona vallitseviin ihaniin maalaismaisemiin. Jokainen ohi ajava auto, leikkipuistoista kuuluva mekkala, vastaantulevat ihmiset ja jopa vieraat koirat saivat pennun tärisemään pelosta. Pikku hiljaa totutellen ja tutustuen lenkit alkoivatkin muuttua odotetuiksi ja mukaviksi reissuiksi - enää Kaapo ei ole moksiskaan edes ohitse menevästä ja huutavasta hälytysajoneuvosta saati vieraista koirista :)
Ainut, mikä on jäänyt jäljelle, on ujous vieraita ihmisiä kohtaan. Nyt kuluneen vuoden aikana tuo ujous on hiukan helpottanut. Esimerkiksi koirapuistossa (avara "no man's land") Kaapo kulkee muiden koirien mukana ja haistelee niiden omistajia häntä heiluen, mutta ei juuri koskaan anna koskea itseensä. Tämä on omalla tavallaan hyvä asia: esimerkiksi mummini on täysin rakastunut Kaapoon, koska tämä on niin "rauhallinen ja kiltti", vaikka tosiasiassa suurin osa tuosta rauhallisuudesta ja kiltteydestä menee ujouden piikkiin - Kaapo kun ei riehu ja hypi vasten vieraita ihmisiä jne. Olisi kuitenkin mukavampi esimerkiksi jättää Kaapo hoitoon lomareissujen ajaksi tms. niin, ettei koira ole ihan hullun stressaantunut vieraista ihmisistä. Onneksi Kaapo on sen verran tottunut vanhempiini, että siellä hoidossa ollessaan on suhteellisen rentoutunut. Kotona asuva siskoni onkin ainut, jonka syliin Kaapo menee itse ja vapaaehtoisesti siskon sitä pyytäessä :)
Eli jos joku omistaa tai on omistanut ujon puudelin, vinkkejä otetaan vastaan! Miten tuosta pääsisi eroon? Kaapo kyllä tapaa vieraita niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin todella paljon, sillä poitsu on lähes aina meidän mukana vierailuilla jne. Ollaan kyllä siinä mielessä tyytyväisiä edistykseen, että nykyään vierailuilla Kaapo jo kuljeskelee ympäriinsä ja tutkii paikkoja innoissaan ilman, että liimautuu minun tai Anssin kylkeen. Eli ihan OK tämä tilanne jo on tällaisenäänkin, mutta tosiaan olisi mukavaa jos suopuisi vieraisiin ihmisiin nopeammin :)
1. Kaapo alias "Palosaaren punainen alistaja" voi olla pieni, mutta puolensa hän kyllä osaa pitää ;) Kaapo tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa kokoon katsomatta, mutta päälle hyppimistä hän ei siedä - ainakana isommilta koirilta. Kaiketi poitsu itsekin tajuaa, että sellainen leikki on pikkuiselle villikselle melko vaarallista. Kaapo ilmoittaa heti, että "Back off!", kun ei tykkää toisen koiran hyppimisestä. Tämä ollaan myös sallittu, sillä meistä on hyvä ettei Kaapo anna isompien ja painavampien koirien hyppiä päälle. Turhista syistä murisemista/haukkumista ei siedetä, mutta eipä Kaapo sellaista juuri harrastakaan.
Palosaaren punainen alistaja on meidän vitsillä keksimä lempinimi Kaapolle, sillä Kaapolla on hiukan taipumusta pyrkiä alistamaan kaikki itsensä kokoiset tai pienemmät, rauhalliset koirat ;) Onneksi tämä toiminto kohdistuu ainoastaan koiriin, meitä se ei koskaan ole yrittänyt pomotella.
2. Kaapo, kuten varmasti villikset yleensäkin, on todella nopea oppimaan uusia asioita. Se osaa lukuisia peruskäskyjä, kuten istu, anna tassua, maahan, paikka jne. Lisäksi se osaa esimerkiksi kiertää jalkojemme välistä kahdeksikon muotoa (mikäli ymmärrätte, mitä yritän sanoa), "kuolla" kun sitä osoittaa ns. kämmenpyssyllä (tämä ns. kuolema ei tosin ole kovin uskottava, sillä koko koira hytkyy selällään kun häntä heiluu), hypätä käskystä jalkojeni yli (kun istun maassa), "tanssia" kahdella jalalla sekä useita muita pikkutemppuja. Ongelmana onkin lähinnä se, että itseltä alkaa mielikuvitus loppumaan näiden temppujen keksimiseen :) Ehdotuksia otetaan vastaan!
3. Kaapo on hyvin ujo. Kun Kaapo muutti meille kaupunkiin (ei sentään keskustaan), oli tämä melkoinen muutos verrattuna kasvattajan luona vallitseviin ihaniin maalaismaisemiin. Jokainen ohi ajava auto, leikkipuistoista kuuluva mekkala, vastaantulevat ihmiset ja jopa vieraat koirat saivat pennun tärisemään pelosta. Pikku hiljaa totutellen ja tutustuen lenkit alkoivatkin muuttua odotetuiksi ja mukaviksi reissuiksi - enää Kaapo ei ole moksiskaan edes ohitse menevästä ja huutavasta hälytysajoneuvosta saati vieraista koirista :)
Ainut, mikä on jäänyt jäljelle, on ujous vieraita ihmisiä kohtaan. Nyt kuluneen vuoden aikana tuo ujous on hiukan helpottanut. Esimerkiksi koirapuistossa (avara "no man's land") Kaapo kulkee muiden koirien mukana ja haistelee niiden omistajia häntä heiluen, mutta ei juuri koskaan anna koskea itseensä. Tämä on omalla tavallaan hyvä asia: esimerkiksi mummini on täysin rakastunut Kaapoon, koska tämä on niin "rauhallinen ja kiltti", vaikka tosiasiassa suurin osa tuosta rauhallisuudesta ja kiltteydestä menee ujouden piikkiin - Kaapo kun ei riehu ja hypi vasten vieraita ihmisiä jne. Olisi kuitenkin mukavampi esimerkiksi jättää Kaapo hoitoon lomareissujen ajaksi tms. niin, ettei koira ole ihan hullun stressaantunut vieraista ihmisistä. Onneksi Kaapo on sen verran tottunut vanhempiini, että siellä hoidossa ollessaan on suhteellisen rentoutunut. Kotona asuva siskoni onkin ainut, jonka syliin Kaapo menee itse ja vapaaehtoisesti siskon sitä pyytäessä :)
Eli jos joku omistaa tai on omistanut ujon puudelin, vinkkejä otetaan vastaan! Miten tuosta pääsisi eroon? Kaapo kyllä tapaa vieraita niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin todella paljon, sillä poitsu on lähes aina meidän mukana vierailuilla jne. Ollaan kyllä siinä mielessä tyytyväisiä edistykseen, että nykyään vierailuilla Kaapo jo kuljeskelee ympäriinsä ja tutkii paikkoja innoissaan ilman, että liimautuu minun tai Anssin kylkeen. Eli ihan OK tämä tilanne jo on tällaisenäänkin, mutta tosiaan olisi mukavaa jos suopuisi vieraisiin ihmisiin nopeammin :)
Ja jotta tästä postauksesta ei tulisi aivan romaanin mittainen, voisin jatkaa joku toinen päivä. Kerron silloin taas lisää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti